Rakas Tampere..

Ihanaa, että olet olemassa. Nautin nykyään jokaisesta pienestä hetkestä minkä vietämme yhdessä ;)

Vanha "kotikatuni" Rakas hämeenpuisto. Sieltä löytyy ehkä rakkaimmat muistot mitä Tampere pitää sisällään <3

Minä olen tälläinen "ikuinen haahuilija", aina kun asuin kaupungissa, toivon olevani maaseudun rauhassa. Ja taas toisin päin, aina kun asuin täälä maaseudun rauhassa haaveilin kaupungin vilskeestä.
Täytyy siis sanoa, että asunnon osto oli minulle aika iso asia. En pari vuotta takaperin voinut kuvitellakkaan sitoutuvani mihinkään asuntoon pidemmäksi aikaa. Tuo asuinkumppani on varmasti hyvin mielissään meidän aloilleen asettumisesta. Ja olen kyllä minäkin, meno on osittain rauhottunut ;)
Nyt siis elellään pidempään ainakin täälä "landella"(nyt ei saa tuosta sanasta pahoittaa mieltä, tämä on ihana paikka), mutta minulla asuu onneksi muutamat tyttöystävät ja yksi kaksilahkeinenkin kaupungissa, niin välillä pääsee heidän kanssaan vieroittamaan tätä kaupungin kaipuuta kahviloihin, kuppiloihin ja tanssipaikkoihin. Ja silloin onkin ihana olla ulkona, kun ravintola-alan kautta on tullut monta tuttua keitä ei muuten yleensä näe. Niin edes yön pikku tunteina tulee hyvin päivitettyä kuulumiset, kun törmäillään ;)

Tänään sainkin Ninnin matkaan, kun Ikeasta piti tietysti lähteä ostamaa uusi kynsipöytä. Edellisen olin tollona testannut vain omilla koivillani ja mulla nyt ei ihan metritolkulla ole tota mittaa. En sitten tajunnut, että joku asiakas voi olla minua pidempi. Oli sitten ostettava pöytä missä ei ole laatikoita niin mahtuu kaikkien jalat pöydän alle, pituudesta huolimatta :D

Ikeassa meni heittämällä pari tuntia ja otin sieltä muutaman haluan ja toivon kuvan puhelimeeni. Lampun varjostin ehkä on enemmän tuolla mahdollinen listalla kun se toinen kuva.
Sain pienen diagnoosinkin itsestäni samalla, shoppailuholisti. Niin tai ainakin ..haluan ton ja ton ja ton ja ton... Joku järki kuitenkin päässä säilyy ja yleensä yli puolet jää vielä kaupan hyllyille.

ihana tuo sisäpinta!

huono kuva, mutta tämän keittiön tunnelmasta minä pidän:)

Uupuneina ikeasta, pääsimme minun vanhaan olohuoneeseeni Cafe europaan ja sinne saatiin Jossukin.
Istuttiin siellä taas ruhtinaalliset kaksi tuntia. Se on ollut iänkaiken paikka mihin täytyy varata useampia tunteja kahvittelulle. Jotenkin se ajantaju vain katoaa ja yht'äkkiä huomaa tuntien kuluneen. Mutta mikäs sen rentouttavampaa onkaan. Oli ihana turista tyttöjen kanssa pitkät pätkät ja tulla sitten entistä ehompana kotiin! Suosittelen ystäväterapiaa, se on parasta <3

Joskus lupaan muistella palan menneitä ja laittaa kuvia arkistojen kätköistä. Sieltä ne osa kulta-ajoista löytyy! :) Mutta on se tämäkin aika kultaista, älkää sitä luulko. Olen vain todella kova muistelemaan menneitä!!

Ihanaa iltaa, muistakaa ystäviä!! <3