Kuulkaa, kyllä minä menin hiihtämään! Ja jaksoin jopa n. kuusi kilometriä räpiköidä järveä ympäri.
Ja ihan taatusti siitä räpeltämisestä päätellen lihakset on huomenna hyvin kipeät, mutta tein 100% varmasti enemmän töitä ladulla kuin yksikään huippu urheilija. Voi olla, että kanssa hiihtäjät huomasi myös viuhtomiseni ja sen, etten ole ollut ladulla kymmeneen vuoteen. Ja muisti selventyi entisestään siitä miksi olen hiihtoa aina inhonnut, mutta ehkä olen hieman aikuistunut kun kärsivällisyyttää riitti loppuun saakka.
Jopa pieni itseppäisyyskin nosti päätään (harvemmin;)). Minähän en periksi anna ja en suostu siihen etten osaa/hallitse lajia, eli ladulla tavataan, kunnes tekniikka toimii. Mutta olisiko inho voinut johtua pelkästä nuoruuden kapinasta? hmmm....
Vielä on vapaata jäljellä. Onneksi, sillä uni vielä maittaa. A:kin kysyi aamulla, että miten minä voin nukkua niin paljon. Taitaa olla kateellinen mun unenlahjoista, en meinaan ihan pienimmästä pomppaa sängystä ylös ;) Toivottavasti vuorokaudessa on silti enemmän tunteja hereillä kuin unessa.
Kertokaas mitä lajia te olette menneet harrastamaan monen vuoden tauon jälkeen. Ja oletteko tunteneet itsenne yhtä toheloiksi kuin minä pyllähdellessäni ladulla? :D
Minä oon kans aina inhonnut hiihtoa ja oon 20 vuoden aikana hiihtänyt 3 kertaa :D Oon kyllä aatellut että pitäis opetella nyt kun vanhimpien lasten sukset sopii mulle :)
VastaaPoistaJoo kyllä se hyvää liikuntaa on ja ihan huvittavaa, kun ottaa sen rennosti sunnuntaihiihtona eikä rääkkäyksenä :) Ladulle vaan!
PoistaHiihto !! se ainut asia mikä saa pään sisäläl kiehumaan!
VastaaPoistajoka kerta lukioon saakka on porua väännetty ja keksitty teko syitä ettei tarvitsisi lähteä liikunta tunnille hiihtämään. Vielä ennen joulua vannoin poikaystävälle että en ikinä lähde sen mukaan laduille kaatuileen, ja kuinkas siinä sitten kävikäään. Lapin reissun jälkeen alkoi suksi luistaa ja lähdin ihan sitte kotosallakin pienen käden väännön jälkeen mukaan ladulla. Ei siitä hyvä seurannut ja jalat siinä oli mustelmilla lukuisten kaatumisten jälkeen. Neljä ensimmäistä kertaa oli täyttä tuskaa mut nyt tällä hetkellä hiihtokin sujuu jo melko mukavasti kun tekniikan on saanut haltuun :) viimeinen lenkki tulikin tehtyä tässsä pääsiäisenä ja aika vaihtaa suksen pyörään. ensi talvena taas kaatuilemaan laduille! Mutta niin mahtavaa kunnon kohottajaa en ole vielä tavannut kuin tuo hiihto, kaikki raajat heiluu vinhasti ja syke nousee sekä rasvan tirinän melkein jo kuulee kun kalorit palaa ;DD
terkuin M
Haha! Joo, juuri tuollaiset ajatukset minullakin oli! Nyt salaa mielessäni toivoisin, että tuo ukko pakottaisi yhdelle hiihtoreissulle vielä ja tietysti, että keli sallisi sen. Ja kyllä kroppa tuntee, että nyt on riuhdottu jokaista rajaa ristiin rastiin :) Mieli oli huikee sen jälkeen päin!
PoistaKevät terkut takaisin! :)