maanantai 18. helmikuuta 2013

Oman kylän voimaa!

Voi viikonloppua, oli kyllä niin mukavaa.
Perjantaiksi minulle oli siis suunniteltu pieni yllätys. Menimme siis ukkokullan kanssa syömään Tampereelle. Ja huh, kun astuin ravintolaan sisälle arvasin, että nyt ei ole kyse mistään burgeriaterioista.  Kattauksessakin oli käytetty Iittalan Taika-sarjan tuotteita. Oli kyllä niin kaunista. Ravintola oli ihanan pieni ja intiimi. Parituntinen ruokailu kului kuin siivillä. Ainoa miinus mitä molemmat naureskeli oli, että heidän tuotteet olivat heidän omia kasvatteja ja minulle kerrottiin sen eläinparan nimi mitä olin syömässä. Auts! Never! Jokaisen suupalan kohdalla, mietin miten Igor-parka oli elänyt ja joutunut minun lautaselleni. Siinä vaiheessa aloin miettimään, kunpa olisin pysynyt salaatissa. Noh, Igor rest in peace, minä arvostin sinun taivaltasi tässä elämässä. :'(
Joka tapauksessa ilta oli muutoin kyllä todella onnistunut Igor-raukan kohtalosta huolimatta. Ja onneksi minä en muista mikä A:n ruuan nimi oli.

Tosiaan sitten oli tuo tyttöjen lauantai välissä. Sielä ei vatsalihakset säästynyt ja poskiinkin alkoi jo sattumaan jatkuvan nauramisen seurauksesta. Onneksi välillä pystyttiin puhumaan vakavistakin asioista, jotta lihakset sai rentoutua ;)

Sunnuntai olikin sitten pyhitetty pienelle ajelulle, roskaruualle, leffaillalle ja ällöromanttisen kirjan lukemiselle. Unikin tuli sitten sopivasti jo puoli kymmen aikoihin. Sai lauantain univelat heti kyytiä.
Asumme siis täälä pienen pienessä n. 10 000 ihmisen kylässä, jossa ei oikeasti ole juurikaan mitään ylimääräistä.

Nyt täälä on kuitenkin hieman useammin alettu näyttämään elokuvia yläasteen auditoriossa.Siis mulla oli jotenkin niin hyvä mieli kun menimme katsomaan '21 tapaa pilata aviolitto'! Oli oikein pienen kylän yhteishenkeä ilmassa.
Leffaan menimme omien eväiden kanssa, rennosti collegeasuissa. Eikä mitään paineita, että olisi pitänyt laittautua. Paras tapa olla sunnuntaina.


Kova ääninen projektori hurisi meidän takana koko elokuvan ajan, mutta pienen ajan kuluessa sitäkään ei enään kuullut. Ja kuvan laatu oli kyllä todella hyvä, mutta silti minusta tuntui kuin ajassa oltaisiin menty ainaki kymmenen vuotta taaksepäin. Jotain teatterimaista oli ilmassa. Ennen elokuvaakin näytöksen järjestäjä tuli itse kertomaan kaikkien eteen minkälaisesta kuvasta oli kyse. Heitti muutaman vitsinkin, mikä latasi hyvin mielen komedialeffalle.
Olo oli kyllä todella nostalginen, olihan kyseessä kuitenkin molempien vanha koulu. Ehdottomasti toivon, että elokuvien näyttämistä jatketaan. On mukavaa, että tässä hieman hiljenevässä kylässä järjestetään ihmisille vielä jotain aktiviteettia. :)


Tälläistä minun viikonloppuuni, millaista teillä on ollut?
Alkavaan viikkoon rennoin mielin siis, kuullaan taas! :)



4 kommenttia:

  1. Onpa kummallista, että eläimen nimi kerrottiin! :D Mulla menis ruokahalu ihan heti. En ois pystyny syömään enää ollenkaan. Kai se on niin normaalijuttu niille ravintolanpitäjille, mutta tällaiselle "kaupunkilaiselle" ihan ennen kuulumatonta. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä outoa. Sanoinkin sille että hui kauheeta älä kerro. Se otti sen vain naurahduksella vastaan. En kehdannut jättää kokonaan syömättä, mutta loput pihvistä meni avokin suuhun. Ja jokainen suupala oli tuskaa ;) Söin jopa sienimuhennoksen mielummin, ja en oikeen välitä sienistäkään :D Itse olin ennen tarjoilija ja ei koskaan olisi tullut tuollainen mieleenikään. Tosin ei niitä koskaan edes meille asti kerrottu.

      Poista
  2. Taidetaan asustella samalla kylällä, ollaan tosin hieman eri vuosikertaa :). Pidätkö kampaamoa ihan omalla kylällä? Tiedä vaikka vaihtelun vuoksi eksyisin joskus sinun luoksesi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asustellaanko? :) Täälä Kyröskoskella? Voi todellakin tätä pienen kylän huumaa. Minä teen siinä Kampaamo Omahelmessä vuokratuolilla töitä, että olet kyllä lämpimästi tervetullut asiakkaaksi! Vaihtelu on kyllä välillä virkistävää, tulee uusia näkökulmia ;)

      Poista