lauantai 15. joulukuuta 2012

Kissakaverit..

Edelleen tämä tauti jatkuu. Sentään kuume on jo laskenut, mutta sängynpohjilla sitä edelleen makoillaan. Vaikka reissun jälkeen huushollissakin olisi vaikka mitä tekemistä. Laukkukin odottaa edelleen tuossa seinän vieressä purkamista. Minkäs teet, heti kotiin tulemisen jälkeen (to ilta) kaaduin sänkyyn kuumeissani ja tässä olen edelleen. Välissä onneksi suihkuun olen päässyt, niin on edes vähän inhimillisempi olo.

Tässä on siis ollut aikaa suunnitella seuraavia kotiprojekteja, lueskella muiden ihania blogeja, miettiä omaa blogia, kattella frendejä sekä tietysti syödä suklaata hyvällä omallatunnolla kun muuten on niin kökkö olo. Elikkäs tässä voisin aikani kuluksi esitellä teille meidän kattimatit. Ne ovat minulle niin tärkeät karvapallerot, että pakkohan ne on muillekin tehdä tutuiksi, joten saanko esitellä Peppi ja Keijo! :)



 Siinä on nuorempi kisumme Keijo. Keijo on aikas mukavuudenhaluinen kissa, joka ei hetkeäkään halua olla yksin. Siksi se on pihallakin valjaissa. Jos sen laskee vapaaksi niin raukka alkaa paniikissa huutamaan niin kovaa että korvia särkee. Keijo on hirveä luottavainen kaikkiin, myös toisiin eläimiin. Ehkä välillä vähän liiankin ;) Korvia särkevää huutoa ei kuitenkaan ole sisällä, ikinä. Keijo höpöttelee jatkuvasti, mutta äänestä sitä ei koskaan tunnistaisi kolliksi. Niin pehmeän kimeä miukasu sieltä tulee, että vieläkin se jaksaa naurattaa. Tämä meidän mammapoika olisi tarvinnut jo pennusta karaistaa isoon maailmaan. Jospa siihen "karjaisuunkin" olisi jostain saanut miehen mallia, mutta eipä tullut niin tehtyä, niin köllikööt meidän kanssa kun vanhempi kirmailee pihalla maassa ja puissa :D Keijo vietti juuri 9.12 1-vuotis synttäreitä.


 Ja tämä kiilusilmäinen diivailija on sitten "maailman vahvin" Peppi. Peppi on juuri sitä mitä kissoista sanotaan, täysin oman tiensä kulkija. Hakee hellyyttä ja huomiota vain silloin kun itse tahtoo. Muulloin kipittää aina vähän pois päin jos liiakseen on menossa silittelemään. Yhden pääpuskun saattaa Pepiltä silloin tällöin saada.
Ruuan suhteen Peppi on aika tosikko ja sen kanssa ei sovi pelleillä. Ja sitä tämä neiti haluais koko ajan, mutta naisellisesti närppii vain vähän reunoja ja jättää puolet syömättä. Yöllä kun kukaan ei näe, lautanen on tyhjentynyt ;) Peppi on paljon viisaampi yksilö kun tämä kollikaveri (tai sitten Keijo vain esittää). Mieheni on jopa opettanut neidille, että pitää heittää ylävitoset ennen kuin saa ruokaa ja Peppihän tekee sen aina ku oman käden laittaa ns. läpsyasentoon :D Minä olen vähän laiskempi läpyjen heittäjä, mutta kyllä se sen minullekin tekee.



Tälläistä tänään.. mukavaa lauantai-iltaa kaikille! Minä jatkan näiden kahden karvapallon kanssa makoilua, tai no vain toisen ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti